Kissan rutiininomainen madotus kalenterin mukaan on vanhentunut käytäntö. Nykyään hoito perustuu kissan yksilölliseen riskiin ja tarvittaessa ulostenäytteen tutkimiseen, sillä turha lääkintä rasittaa kissaa ja ruokkii lääkeresistenssin yleistymistä.
Vanha nyrkkisääntö madottaa kissa varmuuden vuoksi kahdesti vuodessa on historiaa. Tänä päivänä ymmärrämme, että jokainen tarpeeton lääkekuuri on paitsi hyödytön, myös mahdollisesti haitallinen. Lääkeresistenssi on kasvava uhka, jota ehkäistään parhaiten kohdentamalla hoito vain niihin eläimiin, joilla on todettu tartunta tai merkittävä riski.
Riskinarviointi: avain oikeaan madotustiheyteen
Oikea kysymys ei ole, kuinka usein kissa madotetaan, vaan mikä on sen todellinen riski saada sisäloistartunta. Kissat jaetaan elintapojensa perusteella karkeasti kolmeen riskiryhmään. Tämä jaottelu auttaa sinua ja eläinlääkäriäsi laatimaan kissallesi sopivan loishäätösuunnitelman.
Matalan riskin kissa: täysin sisällä elävä lemmikki
Tähän ryhmään kuuluu kissa, joka elää ainoastaan sisällä eikä ole kosketuksissa muihin eläimiin tai ulkoa tuotuun maaperään – esimerkiksi kengissä.
Suositus: Tällaiselle kissalle rutiinimadotus on turha. Tartunnan todennäköisyys on häviävän pieni. Jos kissalle ilmaantuu oireita, tutkituta ulostenäyte eläinlääkärillä. Oireettoman, matalan riskin kissan säännöllisestä testausvälistä on hyvä keskustella eläinlääkärin kanssa.
Keskisuuren riskin kissa: valvotusti ulkoileva tai raakaruokittu
Keskisuuren riskin kissoja ovat valvotusti valjaissa tai verkotetulla parvekkeella/tarhassa ulkoilevat kissat. Myös täysin sisällä elävä, mutta säännöllisesti raakaa lihaa, kalaa tai sisäelimiä syövä kissa kuuluu tähän ryhmään. Riskiä voi nostaa myös vapaasti ulkoileva koira, joka voi kantaa loisten munia turkissaan sisälle.
Suositus: Ulostenäytteen säännöllinen tutkiminen on suositeltavaa. Sopiva testausväli riippuu kissan elintavoista. Nykysuositus onkin välttää rutiinilääkitystä ilman diagnoosia. Loishäädön tarve arvioidaan ulostenäytteen perusteella tai eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Raakaruokaa syövillä kissoilla on muistettava heisimatotartunnan riski, joka vaatii pratsikvanteelia sisältävän lääkkeen.
Korkean riskin kissa: vapaasti ulkoileva ja saalistava
Korkein riski on itsenäisesti ulkoilevalla kissalla, joka saalistaa aktiivisesti jyrsijöitä, lintuja ja muita pieneläimiä. Nämä kissat altistuvat jatkuvasti ympäristön loisille ja saavat tartuntoja saaliseläimistä.
Suositus: Tällaiselle kissalle säännöllinen loishäätö on usein perusteltu. Ulostenäytteen tutkiminen on silti paras tapa kohdentaa hoito oikein, ja sopivasta testausvälistä kannattaa neuvotella eläinlääkärin kanssa. Jos ulostenäytettä ei tutkita, vapaasti ulkoilevalle ja saalistavalle kissalle voidaan suositella jopa kuukausittaista lääkitystä laajakirjoisella valmisteella. Erityisesti myyriä syövien kissojen on syytä varautua myyräekinokokkiin (Echinococcus multilocularis), johon tarvitaan pratsikvanteelilääkitys.
Ulostenäyte on tarkin tapa toimia
Ulostenäytteen tutkiminen on nykyaikaisen loishäädön perusta. Se on luotettavin keino selvittää, onko kissalla sisäloisia, mitä lajeja ne ovat ja tarvitaanko lääkettä. Näyte kerätään tyypillisesti kolmelta peräkkäiseltä päivältä, jotta loisten munien epätasainen erittyminen ei vääristä tulosta.
Eläinlääkäriasemalla näytteestä etsitään mikroskoopilla matojen munia. Tämä ei ainoastaan vahvista tartuntaa, vaan auttaa myös valitsemaan juuri oikean ja tehokkaimman lääkkeen. Se säästää kissaa turhalta kemikaalikuormalta ja omistajan lompakkoa turhilta lääkeostoilta.
Suomessa yleisimmät kissan sisäloiset
Suomessa kissan yleisimmät sisäloiset vaativat erilaisia lääkkeitä ja hoitostrategioita.
-
Suolinkainen (Toxocara cati): Kissan yleisin sisäloinen, erityisesti pennuilla. Tarttuu emon maidosta tai ympäristöstä loisen munien kautta. Aikuisella kissalla tartunta on usein oireeton, mutta pennuilla se voi hidastaa kasvua ja aiheuttaa pömppövatsaa. Suolinkainen voi tarttua myös ihmiseen.
-
Heisimadot (esim. Taenia taeniaeformis, Dipylidium caninum): Tyypillisiä saalistavilla kissoilla. Tartunta saadaan syömällä väli-isäntä, kuten jyrsijä (Taenia) tai kirppu (Dipylidium). Tartunnan voi paljastaa riisinjyvämäiset jaokkeet kissan peräaukon ympärillä tai ulosteessa. Vaatii pratsikvanteelia sisältävän lääkkeen.
-
Myyräekinokokki (Echinococcus multilocularis): Suomessa vielä harvinainen, mutta ihmiselle hengenvaarallinen heisimato. Sen pääisäntiä ovat koiraeläimet, kuten kettu ja supikoira. Kissa ei ole loisen merkittävä isäntä, mutta vapaana liikkuvilla ja myyriä syövillä kissoilla riski on olemassa. Tehokas lääkitys sisältää pratsikvanteelia tai epsipranteelia.
Oikean valmisteen valinta
Kun madotuksen tarve on varmistettu, on aika valita oikea valmiste. Lääkkeitä on saatavilla useassa eri muodossa, mikä helpottaa antoa nirsollekin kissalle.
- Tabletit: Perinteinen ja yleinen muoto. Antaminen voi vaatia harjoittelua, mutta monet tabletit ovat nykyään maustettuja.
- Tahnat: Helppo annostella suoraan suuhun tai sekoittaa ruokaan. Sopii erityisesti pennuille ja kissoille, joille tabletin antaminen on mahdotonta.
- Paikallisvaleluliuokset: Niskan iholle annosteltava liuos on monille omistajille kätevin ja stressittömin vaihtoehto. Varmista, että liuos päätyy iholle, ei turkkiin, eikä kissa pääse nuolemaan sitä. Monet näistä tehoavat samalla myös ulkoloisiin.
Valmisteen valinnassa tärkeintä on tehoaine. Kysy eläinlääkäriltä tai apteekista, että valitsemasi lääke tehoaa juuri niihin loisiin, joita häädetään.
Erityistilanteet: pennut ja matkustaminen
Kissanpennut ovat oma lukunsa. Ne saavat suolinkaistartunnan lähes aina emoltaan maidon välityksellä. Siksi pennut madotetaan säännöllisesti kasvattajan ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan, yleensä useita kertoja muutaman viikon välein luovutusikään asti.
Matkustettaessa on noudatettava Ruokaviraston määräyksiä. Esimerkiksi Suomeen palattaessa kissalta vaaditaan voimassa oleva lääkitys myyräekinokokkia vastaan. Tarkista aina ajantasaiset vaatimukset hyvissä ajoin ennen matkaa.
Kun suunnittelet lomaa ja tarvitset kissallesi luotettavaa hoitopaikkaa, sen terveysasiat, kuten ajantasainen loishäätö, ovat ensisijaisen tärkeitä. Lemmikkihotelli Tassu & Tassussa kaikista hoitoon tulevista lemmikeistä huolehtii ammattitaitoinen, eläintenhoitajakoulutuksen saanut henkilökunta, joka ymmärtää jokaisen eläimen yksilölliset tarpeet. Varmistamalla, että loishäädöt ovat kunnossa ennen hoitojakson alkua, suojelemme kaikkia hotellimme asukkaita ja takaamme turvallisen ympäristön.
Sijaitsemme Uudellamaalla hyvien kulkuyhteyksien varrella: Raide-Jokeri ja juna-asema ovat vieressä, joten matka lentokentälle tai satamaan on vaivaton. Tarjoamme sekä päivähoitoa että pidempiä hoitojaksoja. Perushoidon lisäksi voit varata lemmikillesi lisäpalveluita, kuten kynsien leikkauksen tai korvien puhdistuksen. Autamme mielellämme kaikissa hoitoon valmistautumiseen liittyvissä kysymyksissä. Voit varata hoitojakson osoitteessa tassut.fi/ajanvaraus tai ottaa yhteyttä tassut.fi/yhteystiedot.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko kissan madottaa liian usein?
Kyllä voi. Turha lääkitys rasittaa kissan elimistöä ja lisää lääkeresistenssin vaaraa. Siksi hoito tulee aina perustua todettuun tarpeeseen, joka selvitetään parhaiten ulostenäytteellä tai eläinlääkärin tekemällä riskinarviolla. Rutiininomaista kalenterimadotusta ei enää suositella.
Mistä tiedän, onko kissallani matoja?
Loistartunta voi olla täysin oireeton. Mahdollisia oireita ovat turkin kiillottomuus, laihtuminen, ripuli, oksentelu tai pömppövatsa pennuilla. Joskus ulosteessa tai oksennuksessa voi näkyä matoja. Ainoa varma tapa selvittää asia on tutkituttaa kissan ulostenäyte eläinlääkärillä.
Tarvitseeko sisäkissa madotusta?
Puhtaasti sisäkissan riski saada loistartunta on hyvin pieni, joten rutiinilääkitys on yleensä tarpeetonta. Ulostenäytteen tutkiminen 1–2 vuoden välein tai oireiden ilmetessä on aina parempi vaihtoehto kuin turha, ennaltaehkäisevä lääkintä.
Mitä eroa on apteekin ja eläinlääkärin matolääkkeillä?
Apteekista saa ilman reseptiä monia tehokkaita ja laajakirjoisia matolääkkeitä. Jotkin loiset, kuten harvinainen myyräekinokokki, vaativat kuitenkin eläinlääkärin määräämän reseptilääkkeen. Eläinlääkäri osaa suositella oikeaa valmistetta todetun tartunnan, riskinarvion tai matkustusvaatimusten perusteella.